Päätös

Maanantaina 4.4 2011 sai pitkään jatkunut pohdintamme päätöksen: päätimme jäädä Suomeen. Keräsimme Fukushiman tilanteesta ja radioaktiivisesta saastumisesta valtavan määrän tietoa sekä virallisia että epävirallisia kanavia myöten päätöksemme tueksi. Päätimme, että mikään kokemus, akateeminen meriitti tai suuri seikkailu ei ole sen riskin arvoinen, jonka joutuisimme Elohopean terveyden kanssa ottamaan. Päätös oli raskas, sillä paljon työtä ja vaivaa menee nyt hukkaan ja haaveita jää toteutumatta. Olemme kuitenkin etuoikeutettuja, sillä meillä on mahdollisuus tehdä valinta!

Dr. Stein palaa vielä Sendaihin hoitamaan keskeneräiset asiat loppuun ja selvittelemään kaikki byrokratian kuviot. Lisäksi hän tuo tavaroitamme kaksi matkalaukullista Suomeen. Evakkoon lähdimme kahden selkärepun ja yhden lentolaukun kanssa. Lopulle käyttötavaralle löytyy varmasti tarvitsijoita.

Tämä blogi päättyy myös tähän. Japaniin palaamme turisteina kirsikankukkia katsomaan sitten kun on turvallista ja aikaa on kulunut riittävän kauan.

Ehkä joskus, ehkä jonnekin, ehkä joksikin aikaa me vielä menemme. Nyt on kuitenkin aika toipua kokemastamme ja nauttia läheisten live-seurasta ja Suomen keväästä. 

さようなら

Sayoonara

Väliaikatiedotus

Koskapa perheemme on palannut 115 astetta länteen, vaikenee tämä blogi toistaiseksi. Elättelemme kuitenkin vielä toivetta paluusta Japaniin, mutta päivä päivältä toivonkipinä himmenee ja evakkoajan kestomme pitenee. Ilmoittelemme kun tiedämme enemmän.

Punakeltamustin renkain ja sinivalkoisin siivin

Saksan suurlähetystön ja Suomen suurlähetystön avustuksella olemme nyt  takaisin Suomessa. Emmekä hetkeäkään liian aikaisin.
Kiitos Saksa
Kiitos Suomi

Evakkobussissa matkalla Tokioon.

Sanoinkuvaamatonta

Viime päivinä olemme kokeneet jotain niin sanoinkuvaamatonta, että tätä postausta on vaikea kirjoittaa. Tämä on vain pinta-puolinen kuvaus kokemastamme, eikä edes yritä olla täysin yksityiskohtainen raportti.

Olemme olleet äärimmäisen huono-onnisia ollessamme juuri nyt juuri täällä, mutta toisaalta äärimmäisen onnekkaita, että perheemme on kunnossa (vain Aamun polvessa on iho"palanut" hyvin pieneltä alueelta hänen syöksyessään kirjastossa turvallisemman pöydän alle järistyksen aikana) ja meillä on turvallinen koti, jossa voimme odottaa tilanteen rauhoittumista.

Järistyksen sattuessa olimme kaikki omissa arkisissa touhuissamme, ja sen alkaessa seurasimme japanilaisten toimintaa. Täytyy myöntää, että en ole koskaan aiemmin pelännyt niin kovasti, kuin pelkäsin järistyksen aikana. Sekunnit tuntuivat tunneilta.Järistyksen jälkeen kävelin Elohopean päiväkodille, ja vaikka en tavoittanutkaan Dr.Steiniä, uskoin hänen olevan kunnossa, koskapa matkan varrella olevat rakennukset olivat ulkoisesti vahingoittumattomia. Illalla kotona söimme näkkäriä ja juustoa magliten valossa pipot päässä, tällä kertaa vain tuuli ei ravistellut telttaa, vaan jälkijäristykset taloamme. Nukkumaan laitoimme tauottomissa jälkijäristyksissä helikoptereiden ja hälytysajoneuvojen laulaessa tuutulaulua (asumme suht lähellä rantaa ja isoja sairaaloita).

Lauantaina vaelsimme kaupungilla useiden muiden kanssa. Löysimme virtaa kännyköihin ja muutamia kauppojen eteen viriteltyjä myyntipisteitä, joista saimme täydennystä juoma- ja ruokavarastoihimme. Akkujen latauksen jälkeen saimme myös tietoa muusta maailmasta ja järistyksen seurauksista. Ydinvoimaloiden tilanteesta tuli yllättäen huolenaiheemme nro. 1. Sunnuntai näytti toistavan samaa kaavaa. Riemu oli suuri kun saimme sähköt ja tietoliikenneyhteydet! Kauppareissulla eka kauppa oli todella tyhjä. Toiselle kaupalle Aamu jonotti 2 tuntia päästäksen ostoksille. Kauppa olikin hyvin varusteltu ja ruokahuolto on nyt turvattu taas useammaksi päiväksi. Lisäksi alakerran ihana perhe on huolehtinut hyvinvoinnistamme ja toimittanut meille taskulampun, keksejä, juotavaa, lämpimiä pancakeja, lämmintä vettä tms.

Huomenna, maanantaina, Dr. Stein käy työpaikalla katsomassa tilanteen. Lisäksi käymme hankkimassa Elohopean ja mun passiin Re-entry visat, joita joka tapauksessa tulemme tarvitsemaan kesän Suomen reissulla. Ainakaan tällä hetkellä emme suunnittele evakuoitumista yhtään mihinkään. Mennään kuitenkin tilanteen mukaan.

Tärinät sitten jatkuivat.  Tietyllä tavalla tähän turtuu. Ja nyt myös tietää miltä se "iso" tuntuu, joten osaa sitten oikealla tavalla reagoida.

Kunnossa ollaan. Lisätietoja sitten kun on sähköä.

Maa tärisee

Se on vähän tärryytelly....  Kuvat siepattu osoitteesta http://earthquake.usgs.gov/earthquakes/recenteqsww/

Piti alkaa tutkimaan tilannetta, kun on päivällä sattuneen järistyksen jälkeen on tuntunut, että aina välillä tärisee. Epäilin jo välillä luulotautia. Mutta totta se on, tähän mennessä 18 jälkijäristystä. Nyt olisi sitten tämän perheen tärinäkiintiö täynnä, joten ei enää lisää. Sopiiko?

Meanwhile in Japan

Eilen testasin kuntokeskuksen kuntosalin puolen. Laitteisto oli hyvin samankaltaista kuin Suomessa. Paitsi yksi laite (tosin Suomessa en ole aikoihin käynyt salilla, joten voihan olla että tämä laite on jo sielläkin), jota nimitettäköön nyt rodeoratsuksi. Eli hevosen satulaa muistuttava masiina, jossa laitetaan jalat jalustimiin ja ei kun menoksi. En vain voi omalle huonolle huumorintajulleni mitään, mutta oli hieman huvittavan näköistä kun arvokkaasti harmaantuva japanilaismies hytkyi hervottomana ko. laitteessa. Ehkäpä pitää itsekin testata ko. laite:)

Lisäksi otteita junassa olevasta "Trainshop-lehdestä". Kuvat puhukoot puolestaan.

Yokohama

Dr. Steinin työreissu vei meidät Yokohamaan.

Hotellihuoneemme oli 26. kerroksessa ja maiset olivat upeat.

Ikkunasta näkyi 70 kerroksinen kerrostalo, jonka 69. kerroksessa on Japanin korkeimmalla oleva näköalatasanne. Sinne piti siis päästä.

Maisemat olivat huikeat. Kuvassa myös meidän hotelli, josta edellinen kuva on otettu.

Horisontissa Mt. Fuji

Elohopea tarkkailee näkyykö junia.

Vietimme yhden päivän Elohopean kanssa isossa Sea Paradisessa, joka ei tainnut vain kaikille asukkaille olla paratiisi.

Meduusoja

Hui Hai!

Earopikku

Eilen kävin sitten ensimmäistä kertaa earopikkussa eli aerobikissä. Ennen tuntia ystävällinen virkailija esitteli kuntokeskuksen tiloja ja laitteita. Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että suosituinpiin laitteisiin pitää varata vuoro varauslistalta.

Japanilaiseen tapaan tunti alkoi ja päättyi kumarruksilla. Tunti oli low, joten siinä ei ollut hyppyjä, mutta ei myöskään lihaskunto-osuutta lattialla. Kunnialla mielestäni selvisin, vaikka välillä meninkin "apinointi-metodilla". Ihan hiki kyllä tuli, enkä ollut ainoa. Tunnin lopuksi salin peilit olivat niin huurussa että niistä ei nähnyt lävitse. Ei ainakaan palellut;) Tunti teki kyllä hyvää kropalle ja sielulle:)

Zaossa

Lauantai-aamuna herätyskello soi vapaapäivän kunniaksi kuudelta. Aamutoimien jälkeen suuntasimme kohti rautatieasemaa ja bussia kohti Zaon laskettelu ja kylpyläkaupunkia. Matka meni joutuisasti (1h45min, 1500 jeniä/aikuinen/suunta) ja saavuimme perille pieneen kylpyläkaupunkiin. Jonkun matkaa käveltyämme Elohopea sanoi äänen sen, mitä me aikuiset ajattelimme: "Täällä haisee rupsulta".  Eli kuten opaskirjakin sanoo, paikan tuoksu on "strong scent of Hydrogen Sulfide". Tuoksu onneksi tuntui vain kylän aluueella. Pienien kommmervenkkien jälkeen pääsimme rinteeseen. Lumi/sää ei ollut niin hyvä kuin Eboshissa, mutta mainiota kuitenkin. Dr.Stein uhmasi sääntöjä ja kävi muutaman mutkan rinteen ulkopuolella, jossa lumi oli kuulemma hyvää. Hotellimme vastaanottovirkailija varotti paikan kylpylän vedestä "totemo atsui, totemo atsui" eli tosi kuumaa. Ja niinhän se olikin! Minä ja Elohopea kastauduimme pikaisesti, Dr. Stein keitti itseään hieman pidemmän aikaa rupsuvedessä. Onsenvertailussa tämä paikka jäi kauas kauas edellisen onsenin taakse.

Hotellissa majoituimme japanilaistyyliseen huoneeseen. Huoneessa oli matalalla pöydällä teesetti meitä odottamssa ja puuvillaiset "kylpytakit" kaapissa valmiina käyttöön. Ensimmäinen yö tatamilla meni ihan hyvin, mutta vilja/riisityynyä en taida kotiin hankkia. Huoneen hintaan (26 000 jeniä) sisältyi myös illallinen ja aamupala, jotka molemmat olivat herkullisia. Tosin aamuisin rutiinejarakastava mahani olisi kaivannut hieman viljatuotteita, joita ei aamiaiseen sisältynyt.

Turvakaari -- länsimaista hapatusta

Laskettelurinteen vieressä oleva ulko-onsen oli valitettavasti suljettu.

Kaupungilla oleva jalkakylpy oli auki. Valitettavasti meillä oli jo kiire bussille, joten emme jääneet kokeilemaan.

Kuvia arjesta

Kattokoriste

Koristeellinen katto

Viime sunnuntaina perehdyimme Japanilaisiin traditioihin. Kuvassa ikebana sensein tekemä astelma, johon sain laittaa muutaman kukan:)

Ikebanasakset

Koristeellista

Kuvattu kauempaa

Ja lähempää

Hedelmätiski. Hinnat ovat kappalehintoja.

Hedelmäkori noin 84 euroa

Kasvit talvivaatteissa?

Am I?

Blackbird has spoken

Eilen lounasaikaan kävelin ruokakaupalle ja ostin valmiin lounasannoksen. Ostokset maksettuani laitoin lounaan mikroon ja lämmitin. Ja koskapa ulkona oli kaunis, tyyni, lämmin aurinkoinen päivä, päätin syödä ulkona. (Siinä vaiheessa tuumin tälle postaukselle otsikkoa 'lounas ulkona'). Istuuduin penkille ja asetuin syömään. Avasin ruoka-annoksen ja olin juuri ottamassa ensimmäistä annosta puikoilla, kun vasemman olkapääni ylitse syöksyi iso musta korppi (kai?) ja vei osan herkullisesta kanastani. Säikähdys oli melkoinen sekä minulla että juuri ohitse kävelleellä japanilaisella! Osa kananpaloista lensi maahan, josta ne kiltisi siivosin. Ja loputkin annoksesta laitoin roskiin, ei tässä lintuinfluenssan vaivaamassa maassa oikein haluttanut enää annosta syödä. Poistuttuani paikalta näin kuinka korppi palasi penkin luokse tarkistamaan jäämistön. Minusta tuntuu että ko. korppi on tehnyt tempun ennenkin varomattoman ruokailijan kustannuksella. Nautin loput lounaastani turvallisesti sisätiloissa ja täydensin puuttuvat kalorit pulla-automaatista.

Kokkausta, vol 4

Tokiko Suzukin kirjasta Essentials of Japanese Cooking

Pihvi japanilaisittain
1 pihvi, n 300 g
ripaus suolaa ja pippuria
paistamiseen läskiä (tai öljyä)
1 ruokalusikka sakea
2 ruokalusikkaa soijaa

Ripottele pihvin päälle suola ja pippuri, taputtele. Sulata läski pannussa  (tai lämmitä öljy). Paista korkella lämmölla toinen puoli, käännä (pihvi jää punaiseksi). Ota pois levyltä. Ripottele päälle sake ja soija. Leikkaa pihvi n. 3x3 cm paloiksi ja järjestä tarjoilulautasella kauniiksi pyramidiksi. Kiehuta pannussa soijaa ja sakea noin 10 sekuntia ja kaada pihvipyramidin päälle.

Kokkausta, vol 3

Reseptit jatkuvat Tokiko Suzukin kirjasta Essentials of Japanese Cooking

Japanilainen munakas (muotoilulla tai ilman, toim. huom)

5 munaa
2,5 ruokalusikallista sokeria
0,5 ruokalusikallista mirin sakea (hieman makeaa, kävisikö makea valkoviini korvikkeeksi?)
1 teelusikka kevyttä soijaa (me käytettiin tavallista)
ripaus suolaa
paistamiseen öljyä

Neliön mallinen munakaspannu, muotoiluun bambumatto

Sekoita munat, mutta älä vatkaa. Lisää muut aineet, sekoita. Valuta siivilän lävitse.
Kuumenna pannu, pyyhi se öljyyn kostutetulla paperilla. Säädä pannu keskilämmölle ja kaada kolmasosa munakastaikinasta pannulle. Kun seos on osittain hyytynyt, varmista nurkkien irtonaisuus. Taita munakas kolmeen osaan ja siirrä pannun. Pyyhi pannu öljypaperilla ja siirrä munakas öljytylle alueelle. Pyyhi loput pannusta. Kaada puolet jäljellä olevasta seoksesta pannuun. KUn osittain hyytynyt, irrota nurkat. Nosta ensimmäinen rulla munakkaan päälle ja taita munakas ekan ympärille. Öljyä pannu ja kaada loput seoksesta. Irrota nurkat ja nosta valmis rulla munakkaan päälle. Tässä vaiheessa voit joko leikta tarjolle tai siirtää rulla bambumattoon, jossa eri tavoin rullaamalla ja puristelemalla saa erilaisia muotoja aikaiseksi.

Kokkausta, vol 2

Suzukin reseptit jatkuvat:

Avokadosalaatti sinappikastikkeella

2 avokadoa kuutioina (noin 2x2 cm)
Kastike
0,5 ruokalusikkaa sinappia (jota en itse löytänyt, mutta osasin kysyä myyjältä. Lopulta kolme myyjää etsi sitä minulle ja onneksi dijon sinappia tai jotain sen kaltaista tuotta löytyi. Suomessa käy varmaan ihan Auran sinappikin, maun mukaan)
1,5 ruokalusikkaa soijaa
0,5 ruokalusikkaa sakea

Kuori ja kuutioi avokado. Sekoita kastike kulhossa, lisää avokadot ja sekoita. 

Kokkausta, vol 1

Huomenna pitää palauttaa lainaamani keittokirja kirjastoon, joten ajattelin, että hyväksi havaitsemani reseptit ovat blogissa paremmassa tallessa kuin satunnaisella paperinpalalla jossain paperipinossa. Nämä jutut on siis testattu ja hyväksi havaittu ja ovat minun käännöksiä Tokiko Suzukin kirjasta Essentials of Japanese Cooking, Olkaapas hyvä:

Paahdettu ankka (tehtiin kanasta, kun ankkaa ei ollut/en tunnistanut sitä hyllystä)

n. 300-400 g rintafile tms, jossa nahka
öljyä paistamiseen
Marinadi:
3 kuppia vettä
0,5 kuppia sakea
1 kuppi soijaa
ripaus suolaa
Tarjoillaan sinalpin kanssa

1. Pistele nahka haarukalla, kuumenna öljy pannussa ja paista nahkapuoli alaspäin n. 5-6 min. Käännä ja paista n. 1 min.
2. Siirrä kana metallisiivilään ja kaada päälle kiehuvaa vettä, jotta ylimääräinen rasva irtoaa
3. Laita kana ja marinadin ainekset pieneen kattilaan ja keitä n 6-7 minuuttia, kuori pois vaahto.
4. Poista kana/ankka liemestä ja anna jäähtyä. ÄLÄ kaada pois marinadia, vaan anna jäähtyä. Kun marinadi ja liha on jäähtynyt laita liha takaisin liemeen ja anna marinoitua vähintään 8 tuntia, mielellään vaikka yön yli.
5. Leikkaa ohuiksi n. 3 mm siivuiksi tarjoilua varten.

Liikennepuistossa

Sunnuntaina reippailimme liikennepuistoon. Olisi ollut itsellekin hyödyllistä opetella vasemmanpuolista liikennettä:)

Onsenissa

Onsen (jap. 温泉) on nimitys sekä kuumille lähteille että niiden yhteydessä toimiville yleisille kylpylöille Japanissa. (lähde: Wikipedia)

    Japanissa viime perjantai oli virallinen vapaapäivä ja meidän perheemme suuntasi lähionseniin. Bussiasemalta sinne meni pikavuoro (800 jeniä suunta), joka olikin varsin suosittu ja täynnä iloisia perheitä, pariskuntia ja seurueita. Kylpyläkaupungissa emme heti ymmärtäneet mihin suuntaan lähteä, joten ystävällinen herraseurue ohjeisti meidät läheiseen onsen-hotelliin, jossa saimmekin ystävällisen vastaanoton. Päätimme nauttia ensin perheonsenista (3500 yeniä, 45 min), minkä jälkeen meillä oli koko päivän käyttöoikeus (2200 jeniä, kaksi aikuista ja yksi lapsi) public bath -osastoille. Ko. osastot olivat naisille ja miehille erikseen.
    Perheonsen oli kuin hotellihuone ilman sänkyä ja wc:tä eli siis pukuhuone, kylpyhuone ja allashuone. Huone oli kauniisti sisustettu ja tunnelmallinen. 45 min kului siivillä ja pian olikin aika pukea päälle ja perheen jakaantua naisten ja miesten osastoille. Myös nämä kylpyosastot olivat kauniisti laitettu ja tunnelmallisia. Altaita oli sekä isoja että pieniä, sisällä että ulkona. Kuumien mineraalikylpyjen lisäksi oli yksi kylmä kastautumisallas, joka tuli kyllä tarpeeseen. Saunaan kävimme myös Elohopean kanssa kurkistamassa, mutta koskapa löylynheitto ei näyttänyt olevan mahdollista, jätimme saunan väliin;) Ennen ja jälkeen kylpemistä peseydyttiin suihkussa, pienellä penkillä istuen. Paikasta jäi oikein virkistynyt ja levollinen mieli. Jos torstai-iltainen maanjäristys hieman säikäyttikin, oli tämä tuliperäisyyden anti paljon nautinnollisempi. Onseniin pitää mennä uudestaan.

Pieniä asioita

- En tiennyt että Japanissa on Jehovan todistajia. Nyt tiedän.
- Eilen koimme ensimmäisen maanjäristyksen, joka oli niin pieni, että paikalliset eivät todennäköisesti  siihen edes reagoineet (http://earthquake.usgs.gov/earthquakes/recenteqsww/Quakes/usb0001brh.php#details)
- Tänään mennään onseniin
- Miesväki on addiktoitunut Angry Birds-peliin
- Saimme lähetyksen Suomi-herkkuja, kiitos Äiti!

Eläkekirja

Tämä ultramoderni maa ihmetyttää aina välillä. Sainpa tuossa tämän viikon alussa ikioman eläkekirjan, josta minun täytyy pitää itse huolta ja toimittaa se aina seuraavalle työnantajalle täällä ollessani. Kirjan kansi on alla olevassa kuvassa. Jo on aikoihin eletty. Menetänköhän eläkkeeni jos hukkaan kirjan?